Frientologit

Emme tiedä
kestätkö tätä koetta.
Näitä kliinisiä testejä,
joilla kartoitetaan
elämäsi juuret
betoniviidakkoon kaivautuneet.

Tahdomme,
että avaat suusi.
Anna ilman virrata,
kantaa ääntäsi.
Tarvitsemme sitä
lääkitäksemme sinua.

Piikit lihassasi,
aivoissasi,
mielesi syvimmissä sopukoissa.
Kaikki lääketieteen tähden.
Vai ovatko?

Elämän vittumaisuus,
me olemme ylin voima,
hallitsemme kaikkea.
Kuolet vuoksemme,
muttet elä ilman meitä.

Olemme ennen kaikkea ystäviäsi.
Emme lääkäreitäsi
tai psykiatrisia sairaanhoitajiasi.

Loch Dysphoria

Pimeydessä,
yksinäisyydessä,
kaukana onnesta.
Euforian ja dysforian aalloissa keinut,
vuotavassa puuveneessä.

Vene vajoaa,
et voi sitä estää,
voit vain viivyttää,
kauhoa vettä kaksin käsin,
tukita reikiä.

Pelkäät kuolemaa,
taistelet sitä vastaan,
vaikka tiedät
taistelu on turhaa.


Motivaatiosi taistella vain

Hän

sekä Se.

Ne euforian tuottavat
tässä dysforian meressä.

Kontrasti.
Kuu luo pimeän järven pintaan
kapean valokeilan.
Voit soutaa sitä kohti,
mutta johdattaako se kotiin?

Novelli: Gat Hurin neidot

Äitini, haluan kertoa sinulle kaiken. En pääse samaan Rizhnaan kanssasi, joten ystäväni Blit on luvannut viedä sanani mukanaan luoksesi, hän pääsee kaksijalkaisten Rizhnaan. Gat Hur tarvitsee minua vierelleen nelijalkaisten Rizhnaan valvomaan jälkipolvia ja pitämään yllä rauhaa teidän Rizhnassanne. En voisi olla onnellisempi. Tiedän viimein, kuka olen. Olen poikasi!

Veritaivas laski yllemme päivä sitten. Muistan vain, kuinka Blit juoksi hihkuen luokseni ja hoputti minua. Tietäjä oli antanut käskyn noutaa kaikki neidot joelle puhdistumaan, sillä kuten tiedät, veritaivaan aikaan Gat Hur etsii kuvansa kantajaa.

Olimme viimeisiä joella. Muut neidot olivat jo kylpemässä. Tietäjä kumarsi meille totisen näköisenä. Hänen ajan uurtamat kasvonsa säteilivät määrätietoisuutta. Saatuamme tietäjän hyväksynnän Blit palmikoi hiukseni huolellisesti ja pujotti palmikkoon muiden neitojen keräämät kauniinpunaiset verikukat, kuten rituaaliin kuuluu. Kun hiukseni olivat kiinni, palmikoin vuorostani Blitin upeat mustat hiukset. En ole koskaan nähnyt hiuksia, joihin verikukat sopisivat paremmin.

Astelimme ripeästi kohti joenrantaa. Laskimme kaapumme hiekalle ja jatkoimme kävelyä kohti jokea. Rauhallisesti virtaava vesi helli varpaitani. Laskeutuessani syvemmälle veteen tunsin olevani lähempänä luontoa kuin koskaan ennen. Syvä onnentunne valtasi minut, olin kevyempi kuin koskaan. Kylvimme huolellisesti ollaksemme puhtaita Gat Huria varten.

Emme nousseet enää vedestä sinä auringonkiertona. Veritaivas tummui ja näimme syvän punaisen seassa puhtaan valon. Nyt oli Gat Hurin yö, hän oli keskuudessamme. Odotimme jännityksellä hetkeä, kun tietäjä viittoisi meidät kohti alttaria. Kun sen hetken aika tuli, Blit tarttui käteeni lujasti. Etsin kädelläni lähellä olevan neidon kättä ja tunsin suuren voiman kulkevan lävitsemme. Neitojen voiman. Se iskeytyi kehoni läpi kuin putouksessa kielekkeeltä alas syöksyvä tulvavesi. Olen aina luullut sen olevan vain satua. Kävellessämme kohti alttaria Neitojen ketjussa kaikki ympärillämme hiljeni. Käärmeetkin väistivät meitä. Gat Hur langetti tiellemme valoa, joka johti kohti kypsyyttä. Olin innoissani, pian saisin liittyä Äitien joukkoon.

Muodostimme alttaripuun ympärille Neitojen ringin. Jokainen neito oli toistaan kauniimpi, Gat Hurin valo kimmelsi neitojen kostealla iholla ja korosti Äitiyden muotoja. Tietäjä osoitti kohti taivasta, samalla hetkellä taivaalta syöksyi salama alttaripuuhun. Puun syttyessä liekkeihin tunsimme Gat Hurin lämmön hivelevän ihoamme, hän kokeili kypsyyttämme Äideiksi. En ole ikinä tuntenut niin suurta nautintoa kuin silloin. Kuumuuden ja kiihkon vuoksi hikihelmet nousivat ihollemme ja saivat meidät loistamaan vielä kauniimmin Gat Hurin yössä. Liekit nuolivat alttaripuuta ja tanssivat yön hiljaisuudessa. En enää hallinnut ruumistani enkä mieltäni, tunsin vain pakottavan liikkeen kun Neitojen rinki kiersi alttaripuun ympäri kerta toisensa perään.

Neitojen ringin pysähdyttyä tietäjä veti esiin pyhän sapelin. Hän tarttui lähimmän neidon palmikkoon ja löi sen yhdellä sapeliniskulla poikki. Näin neidon vajoavan maahan. Tietäjä heitti paksun ja kauniin palmikon liekkeihin, jotka leimahtivat sinisinä. Tietäjä teki näin jokaisen neidon kohdalla ja neito toisensa jälkeen lankesi maahan. Tunsin kiristävän otteen päänahassani ja tiesin, että nyt oli minun vuoroni. Sapeli katkaisi hiukseni ja samalla hetkellä tunsin räjähtävän, viiltävän kivun koko kehossani. Tunne oli niin voimakas, että lihakseni antoivat periksi ja vajosin maahan. En kyennyt hengittämään, katsoin vain liekkejä ja sitä, kuinka tietäjä heitti palmikkoni tuleen. Leimahdus ei ollutkaan sininen, vaan verenpunainen. Tietäjä viilsi sapelilla selkääni Gat Hurin merkin. En kuitenkaan tuntenut kipua. Tunsin vain onnea. Olin valittu.

Tietäjän saatua rituaalin loppuun vajosin syvään uneen. Näin unta tanssivista liekeistä. Herätessäni veritaivas oli kadonnut. En nähnyt neitojakaan ympärilläni. Näin vain, että olin oikeasti muuttunut nelijalkaiseksi, lihaksikkaaksi peuraksi. En järkyttynyt, olin vain onnellinen. Olisin ollut onnellinen Äitinä, mutta olen vielä onnellisempi Gat Hurin sulhasena. Näin se kai aina on ollutkin. Kukaan muu neidoista ei koskaan pääse näin lähelle Gat Hurin voimaa.

Tietäjä tuli luokseni ja johdatti minut joelle. Hän antoi minun hetken katsoa peilikuvaani veden pinnasta. Sarveni ovat komeammat kuin millään näkemälläni peuralla. Tietäjä selitti, että olen linkki nelijalkaisten ja kaksijalkaisten maailmojen välillä. Gat Hur teki minusta puolijumalan ja hän haluaa minusta sulhasensa. Mutta ollakseni Gat Hurin sulhanen, minun tulee tulla täydeksi jumalaksi, kuolla ja astua nelijalkaisten Rizhnaan. En voi enää muuttua ihmiseksi, enkä haluaisikaan. Jollain tavalla olen aina tiennyt olleeni sulhanen neidon sijasta ja nyt tunnen olevani viimein kokonainen. Tietäjä tappaa minut tänään, jotta pääsen Gat Hurin vierelle nelijalkaisten Rizhnaan.

Et enää tunnista minua, tiesit minut neitona ja ihmisenä. Mutta Äiti, tiedä, että poikasi on nyt onnellinen ja löytänyt paikkansa. Tiedän luvanneeni, että tapaamme kaksijalkaisten Rizhnassa kuolemani jälkeen. Uskon kuitenkin sinun arvostavan ja rakastavan poikaasi, Gat Hurin sulhasta. Olen pyhä. Suojelen maailmaa seuraavaan veritaivaaseen asti.

Yksinäisyys

Se kietoo sinut alastomana
mustaan viittaansa.
Hivelee kasvojasi,
kuiskii korvaasi
kiusoitellen,
rakastellen,
ja puraisee huulesi irti.

Elämäsi ei ole enää samanlaista.
Puheesi rajoittunutta
Kasvosi niin monen mielestä luotaantyöntävät
Vasta huulesi menettäneenä tajuat,
kuinka paljon niitä elämässä tarvitset.

Eikä kukaan ymmärrä sinua.

Kun sinua viimein pystyy ymmärtämään,
kukaan ei enää haluakaan.
Yrität sitkeästi,
mutta edessäsi on vain ihmisiä
jotka kiertävät kaukaa,
eivät edes yritä tutustua sinuun.
Arpesi,
ne, joita niin kovin yrität unohtaa,
irvistävät ihmisille.

Minunkin arpeni
- niin kovin haalistuneet jo -
revitään jälleen auki.
Yksinäisyys ei jätä ikinä,
se palaa aina hakemaan lisää.

Sekuntiviisari

Onni onnesta onneton,
toivo tunnetta tarpeeton,
turvetta turvota tiirikka,
ojenna oikaise olkia.

Tahti saavuta,
rytmissä lyö,
sydän jättää askeleen,
saappaan jäljen mutaan.

Vaan lapsi
on saanut kas aikuistua.
Hänestä tullut
on suurennainen.

Näin tyttö oppii
hallitsemaan elämäänsä.
Joskus ehkä hänestäkin tulee
tulevaisuuden osaaja.

Ei tunnu enää onnettomuus,
ei vaivaa tarpeettomuus.
On sydämen lukko tiirikoitu,
olka jaksaa painon kantaa.

Ainakin toistaiseksi.

Kuristaja

Varta vasten,
sinua varten
teen tämän.
Revin välimme riekaleiksi
pelastaakseni sinut
elämäsi kuristajasta.

Mutta mitä sinä teet
Roikut samoissa ihmisissä
Et uskalla päästää irti
Jatkat kuristajasi rakastelua
Vaikket rakasta sitä enää

En usko valheitasi,
mutta sinä haluat elää kiinni erheessäsi,
joten olkoon.

Minä lähden.
Jää sinä jälkeen.
Näytin sinulle onnen,
yritin johdattaa pois kuristajasta
kädestäsi pitäen.

Kas aina sinä kätesi revit pois
ja juokset takaisin sen luokse.

Sukusota

Ihmiset ympärilläni,
esivanhempani,
tuntemattomat kasvot kehoissa,
joiden veri
kiertää laimennettuna suonissani.

Pippurinen nainen tuo esiäitini oli,
siitä olen saanut kuulla kyllikseni.
Hän lienee siirtänyt asenteensa
ja elämäntyylinsä tyttärilleen.
Ja he tyttärilleen,
ja he tyttärilleen.

Mutta tuo pippurisuus,
se repi perheen kahtia.
Toinen toistaan syyttää,
jauhaa paskaa selän takana.
Ja minä olen autuaan tietämätön juuristani.

Puolueettomana,
neljäntenä polvena,
minun on hankala ymmärtää tätä sotaa.
Miksi esiäidin tyttäret
eivät edes äitinsä hautajaisissa ole sovussa?
Kilpailua siitä,
kenen kyynelet polttavat eniten,
kuka nyyhkii dramaattisimmin,
kuka oli äidin suosikki.

Näin kasvoja,
joita en ole koskaan ennen nähnyt.
Joita en tule koskaan enää näkemään.
Ja kaikki vain luonnevikojen vuoksi.

Vanhat naiset naurattavat.

SateenVarjo

Seison sateessa,

paikallani,

odotan auton ajavan ohi.

Roiskeita

Terve ihminen olisi väistänyt,

vaikka olisikin jo valmiiksi litimärkä,

tiellä on likaista vettä.

Mutta minä olen sairas.

Kun olen kerran kastunut,

en voi enää yrittää suojella itseäni roiskeilta.

Jos kerran eletään kurjasti,

niin eletään sitten kunnolla.

Pisarat ovat pahoja sanoja,

pahoja tekoja,

vaatteeni ja hiukseni

imevät ne itseensä.

Jokainen pisara tekee askelluksestani raskaampaa.

En nää enää aurinkoa.

En voi kuivatella sen lämmössä.

Sade jättää suuren varjon elämääni

Verenimijä

Imet elämän minusta,
jätät jälkeesi vain kolhuja,
ihoni on arvilla vuoksesi.
Pakotat minut raapimaan puremiasi,
ympäri vuoden,
elämäni alusta saakka.

Kuin ärsyttääksesi puret samaa kohtaa,
muodostat uuden kolhun vanhan päälle.
Puret monta puremaa vierekkäin,
teet sarjan viiltoja elämääni.

Puret jalkapohjiani,
etten voi paeta.
Puret sormiani,
etten voi puolustautua.
Myrkkysi virtaa suonissani
kohti sydäntäni.

Lennät elämässäni ympärilläni,
kuulen äänesi jatkuvasti korvissani.
Odotan kauhulla puremaasi.
Joskus joudun odottamaan päiviä.

Olet moskiitto,
palaat aina hakemaan lisää,
levität tautia kaikkiin ihmisiin ympärilläsi.
Mikään myrkky ei sinua karkota,
enkä voi sinua lyödä kuoliaaksi.

Tavoitteenasi on kiduttaa,
ei tappaa,
jätät sen verran elämää minuun,
että joudun parantamaan itseni,
sitten hyökkäät uudelleen.

Saattokirje

Ruumiinne vei voiton,
kuulin tänään,
olette poissa.

En tuntenut teitä,
kuulin vain tarinoita,
kättelin muutaman kerran,
niiasin sievästi edessänne.
Olitte pelottava kuva menneisyydestä.
Epätodellinen,
sivuhenkilö saagassani.

Nyt olette poistuneet,
elämänkokemuksenne,
ajatuksenne,
en koskaan saa tietää niitä.

Jokaisen aika koittaa,
teidän aikanne oli tänään.

Olen pahoillani,
etten voi teitä
surulla muistella.
Virheitä elämässäni,
myös sellaisia,
joita kumpikaan meistä ei tehnyt.
Esteitä yhteiselle tiellemme.

Toivon teille kivutonta lepoa.

Syvään kumarrukseen
jätän teille hyvästin,
arvostuksen
pitkälle taistollenne.
Viisaudellenne.

Kunnioittavasti,

tyttärentyttärentyttärenne

Virkkaajan taika

Olet minun lankani,
teen sinusta kangasta,
verkkoa,
joka kiinnittää elämän riekaleet.

Joskus kummastelen itsekin,
kuinka noin hennosta
ja helposti katkeavasta
voi saada aikaan jotain näin kestävää,
jotain näin tukevaa,
joka kestää painonsa.

Se taika on sormissani.
Se taika on koukussani.
Leikin sinulla,
muodostan kauneutta.
Suljen silmukoita luodessani uusia.

Tämä on tanssi,
elämän koreografia,
tavoite saavuttaa euforia.

Kuolemanpelko

Me seisomme pelossa kuoleman
Roviolla
Liekit nuolevat lapsuuttamme

Viimeinen käyttöpäivä kuunkierron päässä
Jokaisen vuoden seurauksena
seuraavat lyhenevät

Aika on ihmisen luoma käsite
Elämä
Saman päivän sisällä kuolema

Kuolemanpelko polttaa
Se ei nielaise pureskelematta
Kuolema ei tule kutsumatta

Myrskyt

Myrsky vatsassani,

mutta mieleni on selkeä.

Kirkkaus,

olen onnellisempi nyt

kuin pitkään aikaan.

Uusi tie on auki,

kiillän kirkkaammin muita peilejä.

Tästä se alkaa,

hymyni toiselta poskelta toiselle.

Olen pian vapaa.

Irti ikkunoista,

irti elämän sormista.

Kiviset jalkani nousevat,

juurrun uudelleen.

Ehkä tukevammin.

Myrskyn keskus on aina tyyni.

Tätäkö on tyytyväisyys?

Postileima

Minut on merkitty.

Olen kiertänyt
kuun kolme napaa,
saavuttanut tuonelan,
lentänyt myrskytuulissa
ovelta ovelle.

Postimerkkini revittiin varomattomasti
arkista irti.
Kuolalla se otsaani liimattiin.
Sen risainen reuna repsottaa.

Olen yhtä
Olen kaikkea
Olen leimattu

Ilman merkkiäni
en voisi kulkea.
Jäisin pölyttymään konttorin nurkkaan.
En näkisi kuolemaa, en tuonelaa,
en kuun kolmea napaa.
Näkisin vain lattian
ja menneen elämäni.

Pyykkikone

Se kiljuu,  vinkuu, tärinää

nappeja     ja     nipukoita,

muistitko  sulkea  luukun?

Vesivahinko tai raikkaalta

tuoksuvat   pyykit.   Se on

täysin     riskin     arvoista.

Jos   vaan   jaksaisit   aina

täyttää  ja   tyhjentää  sen.

Nainen

Liikaa melua

antakaa rauhaa

kolmesta koirasta

ennen omituista.

Miksei kukaan ymmärrä?

Runous on pieni suoni

se hengittää

kuin karvakoira.

Ole jo hiljaa.

Juokse kuin lintu

repeämäisillään

hengitä

hengitä

juokse kuolemaasi

ennen kuun nousua

meistä tulee lintu

kiitää paperilla kirjaimet

kolme, aata, hoota

Jos teen sinusta

lihavan

ruman

Teen sinusta

raskaana olevan naisen.

Hengitän kirjaimia.

Tästä tulikin kuviokelluntaa.  

Loitsu aamuväsymyksen voittamiseksi

Väsy kamala kummallinen,

kiperä uinailun jälkeinen

Älä ole ilmanaikuinen,

paha poika rasittamaan.

Piristy, jos järvet taitaa,

syvään jäähän sekaan sukeltaa.

Jo silmät aukenevat.

Jumissa

Kierrät ympyrää,
jahtaat koirana häntääsi.
Junana,
halkeilleilla kiskoilla.
Olet vaarassa.

Tahtipuikko ei tänään
näytäkään minne olemme menossa.
Olet jumissa,
kahden kallion välissä,
ne puristuvat ympärillesi kovempaa,
et pääse pois.

Tämä on henkinen vankilasi,
muuttunut fyysiseksi.

Ihostasi tihkuu verta,
kätesi katkenneet.
Et näe mitään punaisen huntusi alta.
Olet vapaata riistaa.
Hyönteiset ryömivät ihosi alle,
petolinnut repivät paloja lihastasi poikasilleen.
Olet elossa.

Halusit nopean kuoleman,
nyt saat nääntyä,
kokea kipua.
Useita päiviä.

Saat nyt kokea seuraukset,
katua,
kun kerran et hypännyt paremmasta kohdasta.

Risteykset

Risteyksillä

on suunta vain eteenpäin.

Valo johtaa lapsuudesta

kohti tulevaisuutta.  

Mut yhä lapsi mä oon.  

Katsokaa,

katsokaa,

lisätkää kaasua!

Viimein,

aikamme koittaa.  

Seilatkaamme pois

tästä satamasta!

Osa jää rannalle,

jatkaa matkaansa,

mut osa on jo muualla. 

Kaipuuta,

en tiedä jäänkö tuntemaan.

Mut palanen näin suven aikaan

musta jää.

Muisto vain.  

Muistatko? 

Kotimaisia runoilijoita

Katson,

elän

ja hengitän,

mutta runoni

ei milloinkaan.

Sans l'alcool (Ilman alkoholia)

Je vois

trois vols d’escaliers

                             sans l’alcool.

La lune donne son éclat

                             à ces jours noués

                                                          sans soleil ivre.

Soudain

vous prenez un faux pas

et vous tombez

vous tombez à ta lumière.

(Minä näen

kolme kerrosta portaita

                            ilman alkoholia.

Kuu valaisee

                            näinä solmittuina päivinä

                                                         ilman humalaista aurinkoa.

Yhtäkkiä

otat harha-askeleen

ja putoat

putoat valoosi.)

Hengitys

Hengitys,

se ei leimaa mitään.

Paitsi elämän.

Elämän suuri leimasin

kulkee taskussa,

jättää jälkensä

myös vuodevaatteisiin.

Tässä on pelko maannut.

Kuristusotteessa

pahuus ottaa veronsa,

raakalainen

et edes näe kärsimystäni.

Miksi sinun on niin vaikea

pyytää anteeksi?