Sukusota

Ihmiset ympärilläni,
esivanhempani,
tuntemattomat kasvot kehoissa,
joiden veri
kiertää laimennettuna suonissani.

Pippurinen nainen tuo esiäitini oli,
siitä olen saanut kuulla kyllikseni.
Hän lienee siirtänyt asenteensa
ja elämäntyylinsä tyttärilleen.
Ja he tyttärilleen,
ja he tyttärilleen.

Mutta tuo pippurisuus,
se repi perheen kahtia.
Toinen toistaan syyttää,
jauhaa paskaa selän takana.
Ja minä olen autuaan tietämätön juuristani.

Puolueettomana,
neljäntenä polvena,
minun on hankala ymmärtää tätä sotaa.
Miksi esiäidin tyttäret
eivät edes äitinsä hautajaisissa ole sovussa?
Kilpailua siitä,
kenen kyynelet polttavat eniten,
kuka nyyhkii dramaattisimmin,
kuka oli äidin suosikki.

Näin kasvoja,
joita en ole koskaan ennen nähnyt.
Joita en tule koskaan enää näkemään.
Ja kaikki vain luonnevikojen vuoksi.

Vanhat naiset naurattavat.

SateenVarjo

Seison sateessa,

paikallani,

odotan auton ajavan ohi.

Roiskeita

Terve ihminen olisi väistänyt,

vaikka olisikin jo valmiiksi litimärkä,

tiellä on likaista vettä.

Mutta minä olen sairas.

Kun olen kerran kastunut,

en voi enää yrittää suojella itseäni roiskeilta.

Jos kerran eletään kurjasti,

niin eletään sitten kunnolla.

Pisarat ovat pahoja sanoja,

pahoja tekoja,

vaatteeni ja hiukseni

imevät ne itseensä.

Jokainen pisara tekee askelluksestani raskaampaa.

En nää enää aurinkoa.

En voi kuivatella sen lämmössä.

Sade jättää suuren varjon elämääni

Verenimijä

Imet elämän minusta,
jätät jälkeesi vain kolhuja,
ihoni on arvilla vuoksesi.
Pakotat minut raapimaan puremiasi,
ympäri vuoden,
elämäni alusta saakka.

Kuin ärsyttääksesi puret samaa kohtaa,
muodostat uuden kolhun vanhan päälle.
Puret monta puremaa vierekkäin,
teet sarjan viiltoja elämääni.

Puret jalkapohjiani,
etten voi paeta.
Puret sormiani,
etten voi puolustautua.
Myrkkysi virtaa suonissani
kohti sydäntäni.

Lennät elämässäni ympärilläni,
kuulen äänesi jatkuvasti korvissani.
Odotan kauhulla puremaasi.
Joskus joudun odottamaan päiviä.

Olet moskiitto,
palaat aina hakemaan lisää,
levität tautia kaikkiin ihmisiin ympärilläsi.
Mikään myrkky ei sinua karkota,
enkä voi sinua lyödä kuoliaaksi.

Tavoitteenasi on kiduttaa,
ei tappaa,
jätät sen verran elämää minuun,
että joudun parantamaan itseni,
sitten hyökkäät uudelleen.