Äitini,
haluan kertoa sinulle kaiken. En pääse samaan Rizhnaan kanssasi, joten ystäväni
Blit on luvannut viedä sanani mukanaan luoksesi, hän pääsee kaksijalkaisten
Rizhnaan. Gat Hur tarvitsee minua vierelleen nelijalkaisten Rizhnaan valvomaan
jälkipolvia ja pitämään yllä rauhaa teidän Rizhnassanne. En voisi olla
onnellisempi. Tiedän viimein, kuka olen. Olen poikasi!
Veritaivas
laski yllemme päivä sitten. Muistan vain, kuinka Blit juoksi hihkuen luokseni
ja hoputti minua. Tietäjä oli antanut käskyn noutaa kaikki neidot joelle
puhdistumaan, sillä kuten tiedät, veritaivaan aikaan Gat Hur etsii kuvansa
kantajaa.
Olimme
viimeisiä joella. Muut neidot olivat jo kylpemässä. Tietäjä kumarsi meille
totisen näköisenä. Hänen ajan uurtamat kasvonsa säteilivät määrätietoisuutta.
Saatuamme tietäjän hyväksynnän Blit palmikoi hiukseni huolellisesti ja pujotti
palmikkoon muiden neitojen keräämät kauniinpunaiset verikukat, kuten rituaaliin
kuuluu. Kun hiukseni olivat kiinni, palmikoin vuorostani Blitin upeat mustat
hiukset. En ole koskaan nähnyt hiuksia, joihin verikukat sopisivat paremmin.
Astelimme
ripeästi kohti joenrantaa. Laskimme kaapumme hiekalle ja jatkoimme kävelyä
kohti jokea. Rauhallisesti virtaava vesi helli varpaitani. Laskeutuessani
syvemmälle veteen tunsin olevani lähempänä luontoa kuin koskaan ennen. Syvä
onnentunne valtasi minut, olin kevyempi kuin koskaan. Kylvimme huolellisesti
ollaksemme puhtaita Gat Huria varten.
Emme
nousseet enää vedestä sinä auringonkiertona. Veritaivas tummui ja näimme syvän
punaisen seassa puhtaan valon. Nyt oli Gat Hurin yö, hän oli keskuudessamme.
Odotimme jännityksellä hetkeä, kun tietäjä viittoisi meidät kohti alttaria. Kun
sen hetken aika tuli, Blit tarttui käteeni lujasti. Etsin kädelläni lähellä
olevan neidon kättä ja tunsin suuren voiman kulkevan lävitsemme. Neitojen
voiman. Se iskeytyi kehoni läpi kuin putouksessa kielekkeeltä alas syöksyvä
tulvavesi. Olen aina luullut sen olevan vain satua. Kävellessämme kohti
alttaria Neitojen ketjussa kaikki ympärillämme hiljeni. Käärmeetkin väistivät
meitä. Gat Hur langetti tiellemme valoa, joka johti kohti kypsyyttä. Olin
innoissani, pian saisin liittyä Äitien joukkoon.
Muodostimme
alttaripuun ympärille Neitojen ringin. Jokainen neito oli toistaan kauniimpi,
Gat Hurin valo kimmelsi neitojen kostealla iholla ja korosti Äitiyden muotoja.
Tietäjä osoitti kohti taivasta, samalla hetkellä taivaalta syöksyi salama
alttaripuuhun. Puun syttyessä liekkeihin tunsimme Gat Hurin lämmön hivelevän
ihoamme, hän kokeili kypsyyttämme Äideiksi. En ole ikinä tuntenut niin suurta
nautintoa kuin silloin. Kuumuuden ja kiihkon vuoksi hikihelmet nousivat
ihollemme ja saivat meidät loistamaan vielä kauniimmin Gat Hurin yössä. Liekit
nuolivat alttaripuuta ja tanssivat yön hiljaisuudessa. En enää hallinnut
ruumistani enkä mieltäni, tunsin vain pakottavan liikkeen kun Neitojen rinki kiersi
alttaripuun ympäri kerta toisensa perään.
Neitojen
ringin pysähdyttyä tietäjä veti esiin pyhän sapelin. Hän tarttui lähimmän
neidon palmikkoon ja löi sen yhdellä sapeliniskulla poikki. Näin neidon
vajoavan maahan. Tietäjä heitti paksun ja kauniin palmikon liekkeihin, jotka
leimahtivat sinisinä. Tietäjä teki näin jokaisen neidon kohdalla ja neito
toisensa jälkeen lankesi maahan. Tunsin kiristävän otteen päänahassani ja
tiesin, että nyt oli minun vuoroni. Sapeli katkaisi hiukseni ja samalla
hetkellä tunsin räjähtävän, viiltävän kivun koko kehossani. Tunne oli niin
voimakas, että lihakseni antoivat periksi ja vajosin maahan. En kyennyt
hengittämään, katsoin vain liekkejä ja sitä, kuinka tietäjä heitti palmikkoni
tuleen. Leimahdus ei ollutkaan sininen, vaan verenpunainen. Tietäjä viilsi
sapelilla selkääni Gat Hurin merkin. En kuitenkaan tuntenut kipua. Tunsin vain
onnea. Olin valittu.
Tietäjän
saatua rituaalin loppuun vajosin syvään uneen. Näin unta tanssivista liekeistä.
Herätessäni veritaivas oli kadonnut. En nähnyt neitojakaan ympärilläni. Näin
vain, että olin oikeasti muuttunut nelijalkaiseksi, lihaksikkaaksi peuraksi. En
järkyttynyt, olin vain onnellinen. Olisin ollut onnellinen Äitinä, mutta olen
vielä onnellisempi Gat Hurin sulhasena. Näin se kai aina on ollutkin. Kukaan
muu neidoista ei koskaan pääse näin lähelle Gat Hurin voimaa.
Tietäjä tuli
luokseni ja johdatti minut joelle. Hän antoi minun hetken katsoa peilikuvaani
veden pinnasta. Sarveni ovat komeammat kuin millään näkemälläni peuralla.
Tietäjä selitti, että olen linkki nelijalkaisten ja kaksijalkaisten maailmojen
välillä. Gat Hur teki minusta puolijumalan ja hän haluaa minusta sulhasensa.
Mutta ollakseni Gat Hurin sulhanen, minun tulee tulla täydeksi jumalaksi, kuolla
ja astua nelijalkaisten Rizhnaan. En voi enää muuttua ihmiseksi, enkä
haluaisikaan. Jollain tavalla olen aina tiennyt olleeni sulhanen neidon sijasta
ja nyt tunnen olevani viimein kokonainen. Tietäjä tappaa minut tänään, jotta
pääsen Gat Hurin vierelle nelijalkaisten Rizhnaan.
Et enää
tunnista minua, tiesit minut neitona ja ihmisenä. Mutta Äiti, tiedä, että
poikasi on nyt onnellinen ja löytänyt paikkansa. Tiedän luvanneeni, että
tapaamme kaksijalkaisten Rizhnassa kuolemani jälkeen. Uskon kuitenkin sinun
arvostavan ja rakastavan poikaasi, Gat Hurin sulhasta. Olen pyhä. Suojelen
maailmaa seuraavaan veritaivaaseen asti.
