Novelli: Gat Hurin neidot

Äitini, haluan kertoa sinulle kaiken. En pääse samaan Rizhnaan kanssasi, joten ystäväni Blit on luvannut viedä sanani mukanaan luoksesi, hän pääsee kaksijalkaisten Rizhnaan. Gat Hur tarvitsee minua vierelleen nelijalkaisten Rizhnaan valvomaan jälkipolvia ja pitämään yllä rauhaa teidän Rizhnassanne. En voisi olla onnellisempi. Tiedän viimein, kuka olen. Olen poikasi!

Veritaivas laski yllemme päivä sitten. Muistan vain, kuinka Blit juoksi hihkuen luokseni ja hoputti minua. Tietäjä oli antanut käskyn noutaa kaikki neidot joelle puhdistumaan, sillä kuten tiedät, veritaivaan aikaan Gat Hur etsii kuvansa kantajaa.

Olimme viimeisiä joella. Muut neidot olivat jo kylpemässä. Tietäjä kumarsi meille totisen näköisenä. Hänen ajan uurtamat kasvonsa säteilivät määrätietoisuutta. Saatuamme tietäjän hyväksynnän Blit palmikoi hiukseni huolellisesti ja pujotti palmikkoon muiden neitojen keräämät kauniinpunaiset verikukat, kuten rituaaliin kuuluu. Kun hiukseni olivat kiinni, palmikoin vuorostani Blitin upeat mustat hiukset. En ole koskaan nähnyt hiuksia, joihin verikukat sopisivat paremmin.

Astelimme ripeästi kohti joenrantaa. Laskimme kaapumme hiekalle ja jatkoimme kävelyä kohti jokea. Rauhallisesti virtaava vesi helli varpaitani. Laskeutuessani syvemmälle veteen tunsin olevani lähempänä luontoa kuin koskaan ennen. Syvä onnentunne valtasi minut, olin kevyempi kuin koskaan. Kylvimme huolellisesti ollaksemme puhtaita Gat Huria varten.

Emme nousseet enää vedestä sinä auringonkiertona. Veritaivas tummui ja näimme syvän punaisen seassa puhtaan valon. Nyt oli Gat Hurin yö, hän oli keskuudessamme. Odotimme jännityksellä hetkeä, kun tietäjä viittoisi meidät kohti alttaria. Kun sen hetken aika tuli, Blit tarttui käteeni lujasti. Etsin kädelläni lähellä olevan neidon kättä ja tunsin suuren voiman kulkevan lävitsemme. Neitojen voiman. Se iskeytyi kehoni läpi kuin putouksessa kielekkeeltä alas syöksyvä tulvavesi. Olen aina luullut sen olevan vain satua. Kävellessämme kohti alttaria Neitojen ketjussa kaikki ympärillämme hiljeni. Käärmeetkin väistivät meitä. Gat Hur langetti tiellemme valoa, joka johti kohti kypsyyttä. Olin innoissani, pian saisin liittyä Äitien joukkoon.

Muodostimme alttaripuun ympärille Neitojen ringin. Jokainen neito oli toistaan kauniimpi, Gat Hurin valo kimmelsi neitojen kostealla iholla ja korosti Äitiyden muotoja. Tietäjä osoitti kohti taivasta, samalla hetkellä taivaalta syöksyi salama alttaripuuhun. Puun syttyessä liekkeihin tunsimme Gat Hurin lämmön hivelevän ihoamme, hän kokeili kypsyyttämme Äideiksi. En ole ikinä tuntenut niin suurta nautintoa kuin silloin. Kuumuuden ja kiihkon vuoksi hikihelmet nousivat ihollemme ja saivat meidät loistamaan vielä kauniimmin Gat Hurin yössä. Liekit nuolivat alttaripuuta ja tanssivat yön hiljaisuudessa. En enää hallinnut ruumistani enkä mieltäni, tunsin vain pakottavan liikkeen kun Neitojen rinki kiersi alttaripuun ympäri kerta toisensa perään.

Neitojen ringin pysähdyttyä tietäjä veti esiin pyhän sapelin. Hän tarttui lähimmän neidon palmikkoon ja löi sen yhdellä sapeliniskulla poikki. Näin neidon vajoavan maahan. Tietäjä heitti paksun ja kauniin palmikon liekkeihin, jotka leimahtivat sinisinä. Tietäjä teki näin jokaisen neidon kohdalla ja neito toisensa jälkeen lankesi maahan. Tunsin kiristävän otteen päänahassani ja tiesin, että nyt oli minun vuoroni. Sapeli katkaisi hiukseni ja samalla hetkellä tunsin räjähtävän, viiltävän kivun koko kehossani. Tunne oli niin voimakas, että lihakseni antoivat periksi ja vajosin maahan. En kyennyt hengittämään, katsoin vain liekkejä ja sitä, kuinka tietäjä heitti palmikkoni tuleen. Leimahdus ei ollutkaan sininen, vaan verenpunainen. Tietäjä viilsi sapelilla selkääni Gat Hurin merkin. En kuitenkaan tuntenut kipua. Tunsin vain onnea. Olin valittu.

Tietäjän saatua rituaalin loppuun vajosin syvään uneen. Näin unta tanssivista liekeistä. Herätessäni veritaivas oli kadonnut. En nähnyt neitojakaan ympärilläni. Näin vain, että olin oikeasti muuttunut nelijalkaiseksi, lihaksikkaaksi peuraksi. En järkyttynyt, olin vain onnellinen. Olisin ollut onnellinen Äitinä, mutta olen vielä onnellisempi Gat Hurin sulhasena. Näin se kai aina on ollutkin. Kukaan muu neidoista ei koskaan pääse näin lähelle Gat Hurin voimaa.

Tietäjä tuli luokseni ja johdatti minut joelle. Hän antoi minun hetken katsoa peilikuvaani veden pinnasta. Sarveni ovat komeammat kuin millään näkemälläni peuralla. Tietäjä selitti, että olen linkki nelijalkaisten ja kaksijalkaisten maailmojen välillä. Gat Hur teki minusta puolijumalan ja hän haluaa minusta sulhasensa. Mutta ollakseni Gat Hurin sulhanen, minun tulee tulla täydeksi jumalaksi, kuolla ja astua nelijalkaisten Rizhnaan. En voi enää muuttua ihmiseksi, enkä haluaisikaan. Jollain tavalla olen aina tiennyt olleeni sulhanen neidon sijasta ja nyt tunnen olevani viimein kokonainen. Tietäjä tappaa minut tänään, jotta pääsen Gat Hurin vierelle nelijalkaisten Rizhnaan.

Et enää tunnista minua, tiesit minut neitona ja ihmisenä. Mutta Äiti, tiedä, että poikasi on nyt onnellinen ja löytänyt paikkansa. Tiedän luvanneeni, että tapaamme kaksijalkaisten Rizhnassa kuolemani jälkeen. Uskon kuitenkin sinun arvostavan ja rakastavan poikaasi, Gat Hurin sulhasta. Olen pyhä. Suojelen maailmaa seuraavaan veritaivaaseen asti.