Yksinäisyys

Se kietoo sinut alastomana
mustaan viittaansa.
Hivelee kasvojasi,
kuiskii korvaasi
kiusoitellen,
rakastellen,
ja puraisee huulesi irti.

Elämäsi ei ole enää samanlaista.
Puheesi rajoittunutta
Kasvosi niin monen mielestä luotaantyöntävät
Vasta huulesi menettäneenä tajuat,
kuinka paljon niitä elämässä tarvitset.

Eikä kukaan ymmärrä sinua.

Kun sinua viimein pystyy ymmärtämään,
kukaan ei enää haluakaan.
Yrität sitkeästi,
mutta edessäsi on vain ihmisiä
jotka kiertävät kaukaa,
eivät edes yritä tutustua sinuun.
Arpesi,
ne, joita niin kovin yrität unohtaa,
irvistävät ihmisille.

Minunkin arpeni
- niin kovin haalistuneet jo -
revitään jälleen auki.
Yksinäisyys ei jätä ikinä,
se palaa aina hakemaan lisää.