Ihmiset ympärilläni,
esivanhempani,
tuntemattomat kasvot kehoissa,
joiden veri
kiertää laimennettuna suonissani.
Pippurinen nainen tuo esiäitini oli,
siitä olen saanut kuulla kyllikseni.
Hän lienee siirtänyt asenteensa
ja elämäntyylinsä tyttärilleen.
Ja he tyttärilleen,
ja he tyttärilleen.
Mutta tuo pippurisuus,
se repi perheen kahtia.
Toinen toistaan syyttää,
jauhaa paskaa selän takana.
Ja minä olen autuaan tietämätön juuristani.
Puolueettomana,
neljäntenä polvena,
minun on hankala ymmärtää tätä sotaa.
Miksi esiäidin tyttäret
eivät edes äitinsä hautajaisissa ole sovussa?
Kilpailua siitä,
kenen kyynelet polttavat eniten,
kuka nyyhkii dramaattisimmin,
kuka oli äidin suosikki.
Näin kasvoja,
joita en ole koskaan ennen nähnyt.
Joita en tule koskaan enää näkemään.
Ja kaikki vain luonnevikojen vuoksi.
Vanhat naiset naurattavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti