Olet minun lankani,
teen sinusta kangasta,
verkkoa,
joka kiinnittää elämän riekaleet.
Joskus kummastelen itsekin,
kuinka noin hennosta
ja helposti katkeavasta
voi saada aikaan jotain näin kestävää,
jotain näin tukevaa,
joka kestää painonsa.
Se taika on sormissani.
Se taika on koukussani.
Leikin sinulla,
muodostan kauneutta.
Suljen silmukoita luodessani uusia.
Tämä on tanssi,
elämän koreografia,
tavoite saavuttaa euforia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti