Myrsky vatsassani,
mutta mieleni on selkeä.
Kirkkaus,
olen onnellisempi nyt
kuin pitkään aikaan.
Uusi tie on auki,
kiillän kirkkaammin muita peilejä.
Tästä se alkaa,
hymyni toiselta poskelta toiselle.
Olen pian vapaa.
Irti ikkunoista,
irti elämän sormista.
Kiviset jalkani nousevat,
juurrun uudelleen.
Ehkä tukevammin.
Myrskyn keskus on aina tyyni.
Tätäkö on tyytyväisyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti