Imet elämän minusta,
jätät jälkeesi vain kolhuja,
ihoni on arvilla vuoksesi.
Pakotat minut raapimaan puremiasi,
ympäri vuoden,
elämäni alusta saakka.
Kuin ärsyttääksesi puret samaa kohtaa,
muodostat uuden kolhun vanhan päälle.
Puret monta puremaa vierekkäin,
teet sarjan viiltoja elämääni.
Puret jalkapohjiani,
etten voi paeta.
Puret sormiani,
etten voi puolustautua.
Myrkkysi virtaa suonissani
kohti sydäntäni.
Lennät elämässäni ympärilläni,
kuulen äänesi jatkuvasti korvissani.
Odotan kauhulla puremaasi.
Joskus joudun odottamaan päiviä.
Olet moskiitto,
palaat aina hakemaan lisää,
levität tautia kaikkiin ihmisiin ympärilläsi.
Mikään myrkky ei sinua karkota,
enkä voi sinua lyödä kuoliaaksi.
Tavoitteenasi on kiduttaa,
ei tappaa,
jätät sen verran elämää minuun,
että joudun parantamaan itseni,
sitten hyökkäät uudelleen.
Lisääköhän se fakta, että moskiitot imevät verta lisääntymistarkoituksessa, tähän runoon jonkin asteista syvyyttä? :D
VastaaPoistaMielenkiintoinen pointti.. D:
Poista